E sai mekkonsa. Mä soitin hotelliin!

Anteeksi että viimeisestä päivityksestä on jo lähes viisi päivää, mutta mulla on muutakin elämää kun blogailla. Pitää nimittäin hääasioiden ohella järjestellä elämää noin muutenkin ja valmistua maisteriksi. Tällä viikolla olen saanut aikaan omasta mielestäni  kuitenkin aika paljon!

Tällä viikolla olen siis varannut kirkon, photoshopannut pirun hienon Save the date -kutsun ja lähettänyt ne sukulaisilleni. E:tä olen pyytänyt informoimaan hääpäivästämme omia sukulaisiaan, mutta hän ei ole sitä vieläkään tehnyt. E:n isän kanssa hoidimme tiedottamisen onneksi jo englantiin, jossa E:llä on sukulaisia. Kyllähän käytännössä kaikki sukulaiset jo hääpäivän tietävätkin, mutta minusta on oikein ja ennen kaikkea KUNNOLLISTA lähettää lähimmille ihmisille Save the date -kutsu, koska ihmisillä on tosiaan muutakin elämää kesäkuussa. Viralliset hääkutsut lähetämme sitten vasta myöhemmin keväällä, varmaan maaliskuun lopulla.

Tämän lisäksi olen ollut yhteydessä hääpaikkamme vieressä olevaan hotelliin ja sopinut alustavasti majoituksesta heidän kanssaan. Sovimme hotellinmyyjän kanssa niin, että varaamme tietyn määrän huoneita kutsuvieraslistan pohjalta ja vieraat varmistavat itselleen huoneen 2 kuukautta ennen häitä, jonka jälkeen huoneet vapautuvat varauksesta, mutta niitä saa edelleen varata sopimushintaan hääpäivään asti. Hinnaksi lupasivat 80 euroa / 2 hengen huone. Kun siihen kuuluu aamupala ja kylpylähotellin palvelut niin sehän on ihan ok. Tuskin hirveän moni jaksaa aamulla mennä kylpyyn. Juhlapaikasta on hotellille 6 km matkaa.

No eilen menimme tosiaan sinne E:n serkun lapsen kastejuhlaan Ouluun. Matkalla pysähdyimme Kokkolaan, koska E meni sovittamaan yhtä pukua. Puku oli kuulemma täydellinen, mutta minä en tiedä siitä mitään. E meni sovittamaan pukua äitinsä kanssa, kun minä ja hänen veljensä menimme metsästämään E:n veljelle kauluspaitaa kastejuhlaan.

Juuri kun olin lainannut E:n veljelle omaa S-etukorttiani, hänen kauluspaitaostoonsa, E soitti ja sanoi että ovat valmiita. Haimme heidät ja kyllä E:n silmistä ja ilmeestä näki, että nyt hän on löytänyt jotain mahtavaa. Hän kantoi pukua valkoisessa pukupussissa, säteili iloa ja taitteli sen auton takakonttiin. Nyt se roikkuu meidän eteisen naulakossa (pukupussin sisällä). Äsken ystävämme R tuli tänne ja E kehui hänelle pukuaan ja iloitsi niin maan perkeleesti. Puhuivat korsetista ja istuvuudesta ja ym... Pölöttävät tuolla edelleen kaikesta. (lähettäis ne fucking save the datet!)

Nyt kun E on saanut kiven pois sydämeltään ja hänen ei tarvitse enää jännittää häämekkoaan, niin toivottavasti nyt hän pystyisi jo lähettämään sukulaisilleen viralliset save the date -kutsut.

Kiitos muuten kaikille blogini lukijoille! Sain viime kirjoitukseni jälkeen myös ensimmäisen kommenttini! Eli kiitos sinulle "Henna - Helmikuun morsian" motivoivasta komsustasi. Toivottavasti et ymmärtänyt väärin The Jag puvulla leikittelyäni. En todellakaan laittaisi sellaista päälleni, vaan saketin ja silinterin.

Hennan blogia voit lukea täällä: https://helmikuunmorsian.wordpress.com/

Mun blogilla on tähän mennessä ollut 3000 lukijaa ja viimeksi olleen kirjoituksen luki n. 800. Antaa voimaa tietää, että teitä on siellä!

Onko teillä ollut vaikeuksia motivoida kumppanianne tekemään oma osansa? #SAVETHEDATE

Muuten jos joku haluaa sponsoroida mua ym. niin hyvät bokserit kiinnostaa. Mieluiten tekokuitua. Niissä jaksaa pidemmän hiostavan päivän, kuten hääpäivän. Opin tämän kantapään kautta kun olin interrailaamassa. Puuvillaiset bokserit alkaa 35 asteisessa Berliinissä hiertää.

Ensi viikolla menemme tapaamaan vihkipappia! Tällä viikolla voisin kertoa vähän enemmän kootusti siitä, mitä kaikkea häitä varten ollaan jo tehty.

Toivoisin komsuihin myös ehdotuksia siitä mistä haluaisitte mun blogaavan. Mulla nää arkielämän asiat ei nimittäin ylitä blogauskynnystä, niin kuin noissa monissa muissa blogeissa vaikuttaa käyvän.

Meidän kirkko <3 kuvattuna tasan vuosi ennen hääpäivää.