Otsikko on hieman yliampuva myönnän sen heti alkuun, mutta joinakin pimeinä hetkinä mieleeni hiipii tuo ajatus. Mutta sitten rauhoitun ja ajattelen... me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Ei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikessa. Minä olen vain erityisen hyvä tekemään päätöksiä ja hoitamaan asioita. Siksi olemme yhdessä, rakastamme toisiamme ja menemme naimisiin, koska täydemme toisiamme... MUTTA KUN...
Okei...
Todettakoon se, että lopputuloksesta mehän emme vielä tiedä mitään. Joten saattaahan tässä kaikki mennä myös persiilleen, mutta tuskin kuitenkaan. :D Mussa on sen verran pohjalaasta verta, että tiedän että priimaa tulee vaikka hosuis vasemmalla kädelläkin.
Avautuminen alkaa NYT!
Moni on ollut kiinnostunut tietämään lisää E:n häämekosta. Ei siis täällä blogissa, vaan siinä IRL-maailmassa missä elän. E näyttää jotain kuvaa jatkuvasti kännykällään muille. Kun hänen omista älylaitteista loppuu akku, niin hän saattaa jopa repiä käsistäni MUN OMAN IPADIN, että voi mennä näyttämään kuvaa mekostaan ystävällemme toiseen huoneeseen.
Tämäkään ei nyt ole ehkä pahinta tässä asiassa, vaan se, että E näyttää mekostaan sellaista kuvaa, jossa hän ei itse edes pidä sitä päällä, vaan joku muu. Tämän tiedän koska, kun E osti mekkonsa Kokkolasta kysyin häneltä:
Mä: "Otitko selfietä se päällä?"
E: "En tajunnut."
MITEN JOKU EI TAJUA OTTAA SELFIETÄ!
Siitä selfiestä olisi ollut NIIN paljon apua, mutta kun ei niin ei! Olen myös yrittänyt korjata tilannetta useaan kertaan tuloksetta. Esimerkiksi viime viikolla, kun ystävämme R oli täällä ja E kertoi valtoimenaan puvustaan hänelle – minun kuunnellessa olohuoneessa sitä kälätystä – ehdotin heille:
"Laita E se puku päälle ja näytä se R:lle ja ottakaa kuva susta se päällä samalla, niin ei tartte selittää kokoajan kaikille, millä tavalla se näyttää sun päällä erilaiselta, kuin siinä kuvassa olevalla mallilla. Mä voin lainaa myös mun järkkäriä"
E: "Ei me nyt ehditä."
Minähän en siitä mekosta mitään muuta tiedä kuin sen, että se roikkuu tossa meidän eteisessä. Tässä kuva tilanteesta.
Ajattelin että tämä osa häitämme (E:n pukeutuminen) on sellaista aluetta, josta minun ei tarvitse alkaa huolehtimaan... OLIN VÄÄRÄSSÄ! Tässä on kuvaus keskustelusta tältä aamulta:
Mä: "Hei E tuuks kattoo miten tää sun mekkos on."
E: " No?"
Mä: "Ei varmaan tee sille hyvää et se on noin?"
E: " Joo sen kuuluis olla suoras, mut se ei mahdu olee tos."
Mä: " Jaaha."
Keskustelun jälkeen MINÄ taittelin pukupussin paremmin naulokon alle, ettei se olisi ihan miten sattuu... Tässä siis kuva tilanteesta, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Helpottaa oloa, kun tiedän että mun tulevan hääpuvun lahkeet ei roiku PITKIN POIKIN MEIDÄN ETEISEN LATTIAA, vaan silitettynä ja prässissä, jossain helsinkiläisessä pukuvuokraamossa. Arvostaakohan E yhtään sitä? Vai haluaiskohan se kompastua aamuisin mun englantilaisen päiväpukuni lahkeisiin mennessään vessaan?!?!
Stna prkl vattu... Helpottaa kertoa teille tämä. Mä teen erillisen päivityksen siitä, miten meni vihkipapin tapaaminen viikonloppuna kuhan selviän tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti