Mitäköhän tästä kaikesta tulisi ilman minua?

Otsikko on hieman yliampuva myönnän sen heti alkuun, mutta joinakin pimeinä hetkinä mieleeni hiipii tuo ajatus. Mutta sitten rauhoitun ja ajattelen... me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Ei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikessa. Minä olen vain erityisen hyvä tekemään päätöksiä ja hoitamaan asioita. Siksi olemme yhdessä, rakastamme toisiamme ja menemme naimisiin, koska täydemme toisiamme... MUTTA KUN...

Okei...

Todettakoon se, että lopputuloksesta mehän emme vielä tiedä mitään. Joten saattaahan tässä kaikki mennä myös persiilleen, mutta tuskin kuitenkaan. :D Mussa on sen verran pohjalaasta verta, että tiedän että priimaa tulee vaikka hosuis vasemmalla kädelläkin.

Avautuminen alkaa NYT!

Moni on ollut kiinnostunut tietämään lisää E:n häämekosta. Ei siis täällä blogissa, vaan siinä IRL-maailmassa missä elän. E näyttää jotain kuvaa jatkuvasti kännykällään muille.  Kun hänen omista älylaitteista loppuu akku, niin hän saattaa jopa repiä käsistäni MUN OMAN IPADIN, että voi mennä näyttämään kuvaa mekostaan ystävällemme toiseen huoneeseen.

Tämäkään ei nyt ole ehkä pahinta tässä asiassa, vaan se, että E näyttää mekostaan sellaista kuvaa, jossa hän ei itse edes pidä sitä päällä, vaan joku muu. Tämän tiedän koska, kun E osti mekkonsa Kokkolasta kysyin häneltä: 

Mä: "Otitko selfietä se päällä?" 

E: "En tajunnut."

MITEN JOKU EI TAJUA OTTAA SELFIETÄ!

Siitä selfiestä olisi ollut NIIN paljon apua, mutta kun ei niin ei! Olen myös yrittänyt korjata tilannetta useaan kertaan tuloksetta. Esimerkiksi viime viikolla, kun ystävämme R oli täällä ja E kertoi valtoimenaan puvustaan hänelle – minun kuunnellessa olohuoneessa sitä kälätystä – ehdotin heille:

"Laita E se puku päälle ja näytä se R:lle ja ottakaa kuva susta se päällä samalla, niin ei tartte selittää kokoajan kaikille, millä tavalla se näyttää sun päällä erilaiselta, kuin siinä kuvassa olevalla mallilla. Mä voin lainaa myös mun järkkäriä"

E: "Ei me nyt ehditä."

Minähän en siitä mekosta mitään muuta tiedä kuin sen, että se roikkuu tossa meidän eteisessä. Tässä kuva tilanteesta.

Ajattelin että tämä osa häitämme (E:n pukeutuminen) on sellaista aluetta, josta minun ei tarvitse alkaa huolehtimaan... OLIN VÄÄRÄSSÄ! Tässä on kuvaus keskustelusta tältä aamulta:

Mä: "Hei E tuuks kattoo miten tää sun mekkos on."

E: " No?"

Mä: "Ei varmaan tee sille hyvää et se on noin?"

E: " Joo sen kuuluis olla suoras, mut se ei mahdu olee tos."

Mä: " Jaaha."

Keskustelun jälkeen MINÄ taittelin pukupussin paremmin naulokon alle, ettei se olisi ihan miten sattuu... Tässä siis kuva tilanteesta, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Helpottaa oloa, kun tiedän että mun tulevan hääpuvun lahkeet ei roiku PITKIN POIKIN MEIDÄN ETEISEN LATTIAA, vaan silitettynä ja prässissä, jossain helsinkiläisessä pukuvuokraamossa. Arvostaakohan E yhtään sitä? Vai haluaiskohan se kompastua aamuisin mun englantilaisen päiväpukuni lahkeisiin mennessään vessaan?!?!

Stna prkl vattu... Helpottaa kertoa teille tämä. Mä teen erillisen päivityksen siitä, miten meni vihkipapin tapaaminen viikonloppuna kuhan selviän tästä. 

E sai mekkonsa. Mä soitin hotelliin!

Anteeksi että viimeisestä päivityksestä on jo lähes viisi päivää, mutta mulla on muutakin elämää kun blogailla. Pitää nimittäin hääasioiden ohella järjestellä elämää noin muutenkin ja valmistua maisteriksi. Tällä viikolla olen saanut aikaan omasta mielestäni  kuitenkin aika paljon!

Tällä viikolla olen siis varannut kirkon, photoshopannut pirun hienon Save the date -kutsun ja lähettänyt ne sukulaisilleni. E:tä olen pyytänyt informoimaan hääpäivästämme omia sukulaisiaan, mutta hän ei ole sitä vieläkään tehnyt. E:n isän kanssa hoidimme tiedottamisen onneksi jo englantiin, jossa E:llä on sukulaisia. Kyllähän käytännössä kaikki sukulaiset jo hääpäivän tietävätkin, mutta minusta on oikein ja ennen kaikkea KUNNOLLISTA lähettää lähimmille ihmisille Save the date -kutsu, koska ihmisillä on tosiaan muutakin elämää kesäkuussa. Viralliset hääkutsut lähetämme sitten vasta myöhemmin keväällä, varmaan maaliskuun lopulla.

Tämän lisäksi olen ollut yhteydessä hääpaikkamme vieressä olevaan hotelliin ja sopinut alustavasti majoituksesta heidän kanssaan. Sovimme hotellinmyyjän kanssa niin, että varaamme tietyn määrän huoneita kutsuvieraslistan pohjalta ja vieraat varmistavat itselleen huoneen 2 kuukautta ennen häitä, jonka jälkeen huoneet vapautuvat varauksesta, mutta niitä saa edelleen varata sopimushintaan hääpäivään asti. Hinnaksi lupasivat 80 euroa / 2 hengen huone. Kun siihen kuuluu aamupala ja kylpylähotellin palvelut niin sehän on ihan ok. Tuskin hirveän moni jaksaa aamulla mennä kylpyyn. Juhlapaikasta on hotellille 6 km matkaa.

No eilen menimme tosiaan sinne E:n serkun lapsen kastejuhlaan Ouluun. Matkalla pysähdyimme Kokkolaan, koska E meni sovittamaan yhtä pukua. Puku oli kuulemma täydellinen, mutta minä en tiedä siitä mitään. E meni sovittamaan pukua äitinsä kanssa, kun minä ja hänen veljensä menimme metsästämään E:n veljelle kauluspaitaa kastejuhlaan.

Juuri kun olin lainannut E:n veljelle omaa S-etukorttiani, hänen kauluspaitaostoonsa, E soitti ja sanoi että ovat valmiita. Haimme heidät ja kyllä E:n silmistä ja ilmeestä näki, että nyt hän on löytänyt jotain mahtavaa. Hän kantoi pukua valkoisessa pukupussissa, säteili iloa ja taitteli sen auton takakonttiin. Nyt se roikkuu meidän eteisen naulakossa (pukupussin sisällä). Äsken ystävämme R tuli tänne ja E kehui hänelle pukuaan ja iloitsi niin maan perkeleesti. Puhuivat korsetista ja istuvuudesta ja ym... Pölöttävät tuolla edelleen kaikesta. (lähettäis ne fucking save the datet!)

Nyt kun E on saanut kiven pois sydämeltään ja hänen ei tarvitse enää jännittää häämekkoaan, niin toivottavasti nyt hän pystyisi jo lähettämään sukulaisilleen viralliset save the date -kutsut.

Kiitos muuten kaikille blogini lukijoille! Sain viime kirjoitukseni jälkeen myös ensimmäisen kommenttini! Eli kiitos sinulle "Henna - Helmikuun morsian" motivoivasta komsustasi. Toivottavasti et ymmärtänyt väärin The Jag puvulla leikittelyäni. En todellakaan laittaisi sellaista päälleni, vaan saketin ja silinterin.

Hennan blogia voit lukea täällä: https://helmikuunmorsian.wordpress.com/

Mun blogilla on tähän mennessä ollut 3000 lukijaa ja viimeksi olleen kirjoituksen luki n. 800. Antaa voimaa tietää, että teitä on siellä!

Onko teillä ollut vaikeuksia motivoida kumppanianne tekemään oma osansa? #SAVETHEDATE

Muuten jos joku haluaa sponsoroida mua ym. niin hyvät bokserit kiinnostaa. Mieluiten tekokuitua. Niissä jaksaa pidemmän hiostavan päivän, kuten hääpäivän. Opin tämän kantapään kautta kun olin interrailaamassa. Puuvillaiset bokserit alkaa 35 asteisessa Berliinissä hiertää.

Ensi viikolla menemme tapaamaan vihkipappia! Tällä viikolla voisin kertoa vähän enemmän kootusti siitä, mitä kaikkea häitä varten ollaan jo tehty.

Toivoisin komsuihin myös ehdotuksia siitä mistä haluaisitte mun blogaavan. Mulla nää arkielämän asiat ei nimittäin ylitä blogauskynnystä, niin kuin noissa monissa muissa blogeissa vaikuttaa käyvän.

Meidän kirkko <3 kuvattuna tasan vuosi ennen hääpäivää.

Kirkko varattu!

Maanantaina heräsin kello 7.45 ja soitin varmuuden varalta heti Siuntion seurakuntayhtymään. Vastaajasta sanottiin: "Olet soittanut Siuntion seurakuntayhtymän kansliaan. Palvelemme kello 9-13." Tämän jälkeen soitin vielä varmuuden varalta pari kertaa varmistaakseni että puhuvat totta. E heräsi noin kello 8.56 ja tuli luokseni että: "Pekka! KELLO ON YHDEKSÄN." Totesin asiaan viileän rauhallisesti, että kello on vasta 8.56 ja soitin varmuuden varalta uudestaan Siuntion seurakunnan numeroon...

Avasin puhelimella nettisivun, josta näen Suomen virallisen ajan sekunnin tarkkuudella. Kun kello oli 8.59:59 soitin ja puheluun vastattiin... Kirkko varattu. Simple as that!

Sitten soitin puhelun tulevalle vihkipapille ja sovimme tapaamisesta. Häntä menemme tapaamaan parin viikon kuluttua.

Ensi viikonloppuna menemme E:n veljen ja äidin kanssa Ouluun E:n serkun lapsen kastajaisiin. Matkan varrella pysähdymme Kokkolassa testaamaan yhtä hääpukua. Minä en tietenkään tiedä tästä puvusta yhtään mitään. Mutta suunnittelen reitin, koska perheessämme minä vastaan reiteistä, kartoista ja suunnistuksesta sattuneesta syystä. Varmaan sitten venailen pihalla E:n broidin kanssa, kun E sovittaa mekkoaan.

Mä olen ajatellut ihan vaan vuokrata saketin. Bonjour-puku kiinnostaa toki kanssa. Mulla oli sellainen vanhojen tansseissa, mutta jotenkin saketti olis mun juttu. Etenkin silinteri sen kanssa olis makee ja kävelykeppi! Mahdollisuutenihan ovat rajattomat. E:n pitää tuijotella pinterestejä, hääkirppiksiä, hääblogeja ja hääpukuliikkeiden nettisivuja, että löytää muutaman josta pitää...

Nyt oikeastaan innostuin tästä omasta pukeutumisestani! Ai ai silinteri! Jumaleisson!

Toki Zalandon sivuilta löysin myös tämmöisen kohdasta miesten hääpuvut:

SAANKO ESITELLÄ THE JAG!

Voisin hoilata häissämme kokoajan vain MOVES LIKE JAGGER MOVES LIKE JAGGER! Bändi voisi soittaa kolme settiä MOVES LIKE JAGGERIA! Häävalssina olisi tietenkin MOVES LIKE JAGGER!

Ai ai. Voi veljet.