Yhtäkkinen masis!

Koko päivä on mennyt suhteellisen mukavasti. Tein aamupäivän taustatutkimustyötä graduani varten. Lisäksi oli minun vuoroni tehdä ruokaa meille. E on myös gradutellut.

Yhtäkkiä alkoi kuitenkin hirveä masis ja voimattomuus. Aloin ajatella kaikkea mitä pitäisi ennen häitä vielä tehdä. Tuli sellainen olo, että haluaisin vain kaivautua sänkyyn ja itkeä. Kun ikävät tunteet alkoivat vallata mieltäni, tein rationaalisen päätöksen arvioida tilanteemme todellinen tila.

Meillä on kaikki hyvässä reilassa ja aikataulussa!

E otti vastuuta cateringin osalta ja sieltäkin on saatu jo vastauksia. Aiomme kilpailuttaa lähialueen cateringejä, kun huomasimme että hinnoissa ja palveluissa on valtava ero. Yksi catering-firma vaikuttaa oikein lupaavalta ja he tuovat kukatkin pöytiin. Heidän palvelunsa ja hintansa sisältävät oikeasti kaiken! Kotikaljakin kuuluu. Aivan uskomaton firma. E oli googlannut, että he olivat saaneet 90 % pelkkiä hyviä arvioita hääinternetavaruuden-keskustelupalstoilla.

Meillä on kunnossa jo:

hääpaikka
kirkko
pappi
kanttori
kutsuvieraslista (99 %)
bändi
hotellit
save the date-kutsut


Lisäksi monia muita asioita on jo valmisteltu pitkällä! JOTEN RATIONAALISESTI ASIAT ON HYVIN! DON'T YOU CRY NO MORE!

Bestmanit lähettelee viestejä. Heilläkin vaikuttaa olevan asiat reilassa. Vaikuttavat todella kiinnostuneilta lopullista häävieraslistaa kohtaan. Se on meillä 99 % valmis, mutta tarkoitus olisi hoitaa se helmikuun aikana kuntoon ja kuun loppupuolella alkaisi sitten kutsujen lähettely. Se on melko ajoissa, mutta tarkoitus olisi, että kutsut olisivat vierailla viimeistään 3kk ennen häitä. Suurin osa kuitenkin jo tietää milloin häät ovat, eli sukulaiset ja lähimmät ystävät.

Kun tutkin tunteitani, ymmärsin ettei voimattomuuden ja masistelun oikea syy johdukaan häistä, vaan gradustani ja valmistumisesta. Olemme suunnitelleet valmistuvamme alkukeväästä, jotta keväällä olisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, eli yliopiston jälkeiseen oravanpyörään. Edessä on ehkä muutto töiden perässä etelään ja asunnosta luopuminen opiskelupaikkakunnalla. Muuttokin ahdistaa.

Eniten ahdistaa silti gradu. Vaikka minulla on sitäkin jo 50 sivua valmiina ja kaikki muut opinnot on tehty, niin se tuntuu heikolla hetkellä vievän kaikki asiat mukanaan. Ehkä asiat olisivat paremmin, jos graduohjaajani ei olisi jäänyt yllärieläkkeelle ja olisin saanut ohjausta marras-joulukuussa asiat olisivat paremmin. Onneksi sain nyt viestin uudelta ohjaajaltani, joka pahoitteli minulle koitunutta haittaa... Siitä tuli kyllä hyvä mieli.

Auttoi kyllä kirjoittaa tuo nyt tähän... Huhuh. Meillä on kaikki asiat molemmilla niin hyvin, että tulemme tästä keväästä selviämään. Ennen kaikkea meillä on toisemme!

Viime päivinä on mediassa puhuttu paljon siitä kuinka miehet ovat suhteissa tossun alla ja nainen päättää kaikesta ja miehen tehtävä on olla sylkykuppina.

Naurattaa ihan ajatella, miksi joku sellaisen suhteen aloittaisi. Tiedän kyllä muutamia... mutta vaikuttaa siltä että he tykkäävät siitä. Meillä on tässäkin mielessä kaikki hyvin, koska olemme keskenämme toisiamme täydentäviä ja toisiamme tukevia mahtavassa suhteessa eläviä tulevia aviopuolisoja.

Kohta ykköseltä alkaa ohjelma, jossa puhutaan tästä miesten tossun alla olemisesta. Olen varma että hyvä mieli tulee, kun näkee kuinka huonosti joillakin menee. :D

Hahah

Pointtina teille kaikille rakkaat fanit, lukijat ja ystävät! Häiden valmisteluun vaikuttaa myös elämän muut huolet! Kaikesta selvitään. Pikkujuttuja lopulta. Itseään niskasta kiinni vain!